Ei vihkisormus timanttia kaipaa!

Klassinen solitaire-sormus näyttävine timantti-istutuksineen, pienillä timanteilla koristetut runsaat ja kimaltavat pinnat. Timantit ovat säilyttäneet paikkansa suosituimpina jalokivinä siitä lähtien, kun niitä on korukivinä aloitettu käyttämään. Niiden rinnalla on kuitenkin erittäin hyviä kilpailijoita niin jalokivien, kuin vaihtoehtoistenkin materiaalien ryhmissä.

Solitaire I ja II edustavat kookkaita ja hyvälaatuisia timantteja, joiden säihke vei tämän sepän mukanaan. Useimmiten timanttioppaat määrittelevät timantin arvon niin kutsutun 4C:n mukaisesti, eli paino (Carat), väri (Color), puhtaus (Clarity) ja hionta (Cut). Näissä osa-alueissa on runsaasti timantin arvoon vaikuttavia vivahteita, mutta näillä pääsee jo alkuun. Timantin arvon määrittelyyn vaikuttavat kuitenkin 4C:n lisäksi valtava määrä muitakin seikkoja, harvinaisuus, maailman markkinatilanne, kysyntä, ostopaikka, dollarin kurssi, politiikka, historiallinen arvo, planeettojen ja kuun asento (ei ehkä kuitenkaan…) jne. Tämän lisäksi timantit ovat taatusti eniten jäljitelty ja matkittu jalokivi, joten hankinnoissa kannattaa aina kääntyä asiantuntijoiden puoleen, jotta saat varmasti sitä mitä olet hakemassa, etkä tule huijatuksi. Timantit.com-sivustolta voit lukea tärkeää tietoa timanteista, käy tutustumassa timanttien loisteeseen ja ominaisuuksiin.

Eettisiä, ns. “reilun kaupan” timantteja tiedustellaan usein. Tällä hetkellä timanttien alkuperää on käytännössä mahdotonta jäljittää ja monen välikäden kautta kulkeneet timantit ovat sekoittuneet kaikkialta maailmasta tulleiden timanttien kanssa jo moneen kertaan, ennen kuin ne päätyvät tänne saakka. Timantteja hankkivan sepän on vain luotettava, että kaikki välissä olleet toimitsijat ovat toimineet lupaustensa mukaisesti eettisin perustein. Ainoat timantit, joiden eettisestä matkasta kaivokselta sormukseen voin olla varma, ovat Kaavilaiset raakatimantit, joita minun on ollut kunnia käyttää. Niiden osalta voidaan jo puhua lähituotetuista timanteista! Kaavi kun on Kuopion naapurikunta, välimatkaa on vain noin 60km. Muun muassa Kidesydän-sormuksissa on käytetty juuri näitä raakatimantteja.

Muista jalokivistä safiiri on erinomainen vaihtoehto korvaamaan timantti päivittäisessä käytössä olevassa korussa, kuten sormuksessa. Se on kovuudeltaan erittäin kestävä, vain timantti on sitä kovempaa. Sen viisteet eivät pääse ajan mittaa kulumaan ja pyöristymään, eikä sen loisto tämän johdosta samene. Safiiri on kaikille tuttu, mutta monelle tulee yllätyksenä se, ettei se olekaan aina sininen. Värivaihtoehtoja on nimittäin valtavasti! Käytännössä katsoen voit ilmoittaa sepälle toivomasi värin ja todennäköisesti juuri sellaisia safiireita on mahdollista saada. Värivaihtoehtoja näet esimerkiksi Juuret-sormuksessa (keskikivenä oranssi safiiri) ja Väre-sormuksessa (vihreät safiirit), sekä Galaksi-sormuksessa (kirkas safiiri).

Safiiri kuuluu korundien ryhmään, kuten rubiinikin. Ne ovat siis saman jalokiven eri värimuunnoksia, punaisia korundeja kutsutaan rubiineiksi, kuten nimikin jo viittaa, ja muita värejä kutsutaan safiireiksi. Rubiini on siis safiirin tapaan erittäin kestävä jalokivi ja sopii sen vuoksi sormuksissa käytettäväksi jalokiveksi oikein hyvin.

Toki myös muita ”pehmeämpiäkin” jalokiviä, esimerkiksi granaatti, ametisti, akvamariini ja topaasi, voi käyttää sormuksissa. Tämä seikka tulisi tiedostaa jalokiveä valittaessa ja herkkä jalokivi pitäisi huomioida sormuksen suunnittelussa ja istuttaa se suojaisaan paikkaan, jossa kivi on hyvässä suojassa kolhuilta. Ja miksipä ei, voihan kivi-istutuksia aina uudistaakin; maku voi muuttua ajan mittaa ja jalokiven väriä tekisi mieli vaihtaa. Jalokiven viisteiden kuluttua ja loisteen heikettyä voidaan kivi vaihtaa kokonaan uuteen, vihkisormuksen pysyessä muutoin ennallaan ja muistorikkaana.

Välillä jalokivet voi tyystin unohtaa. Kiven sijasta sormukseen voi istuttaa hiekkaa, vaikkapa joltain tärkeältä paikalta, puuta, joka symboloi käyttäjän omaa arvomaailmaa, tai niin kuin Soft Place-sormuksissa, pariskunnan yhteinen työ ja harrastus sisällytettiin symbolisesti sormusten “jalokiveksi”, kun niihin hiottiin ja istutettiin hevosen hammasta. Pintakuvioinnilla saadaan myös luotua katseenkiinnittäviä yksityiskohtia, jotka myös osaltaan kertovat korun tarinaa, kuten Matka-sormuksissa, joissa kaksi polkua risteävät toisiaan. Toisaalta, sormuksen käyttäjä itse on se jalokivi, joka viimeistelee sormuksen kokonaisuudeksi. Auki-sormuksissa keskikiven sijasta runko aukeaa paljastaen ja peilaten omistajansa ihoa. Korun käyttäjähän loppujen lopuksi on se, joka herättää korut henkiin ja antaa niille merkityksen.